Boksit...check, teltta...check, viilentävät pyyhkeet...check, vettä...check, rokotustodistuset...check, namit...check, eväät...check, tuolit...check, kamera...check, koirat...check ja nokka kohti Kemiötä. Matkassa siis Roope, Fiini, Eeva-Maija ja minä (Laura). Salon kohdalla ruvettiin miettii, että missäs päin se Kemiö nyt olikaan. Eniron kartta ohjaa toiseen suuntaan ja kännykän navigaattori toiseen, eikä kunnon Suomen karttaa tietenkään löydy hanskalokerosta (Ruotsin ja Tanskan kylläkin). Aika hyvin on tullut koluttua tämän maan urheilukentät ja hallit, mutta Kemiössä ei ole tullut kertaakaan käytyä. Loppujen lopuksi päätimme luottaa navigaattorin opastukseen ja löysimmekin helposti perille :D
Eeva-Maija ja Roope
Tuomari oli melkein toista tuntia jäljessä aikataulusta, mutta mikäs siinä oli istuskella ja nauttia ihanasta ja lämpimästä auringon paisteesta. Ennen kehiä harjoittelin vielä Roopen kanssa kehäesiintymistä.
FIJV-11 Holmankarin Robert Redford, "Roope"
Roope tuli luokassaan toiseksi kera erinomaisen. Poika esiintyi hienosti ja kiltisti. Se on kyllä todettava, että vaikka Roope onkin iso ja vahva uros on sen kanssa kehässä ja näyttelypaikalla oleminen on yllättävän helppoa ja leppoista. Roope otti kaiken erittäin rauhallisesti ja iloisesti, käyttäytyi kerrassaan ihailtavan rennosti. Se on selkeästi perinyt vanhempiensa esimerkillisen ihanat luonteet. Fiini oli hienosti parasnarttu häviten kuitenkin urokselle rotunsaparas-kehässä. Mutta ei siis turha reissu kun kotiin viemisinä oli VSP-ruusuke ja t-paidan ihanat rusketusraidat :D
Fiini-Rouva odottelee omaa vuoroaan omassa mökissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti